Kaiken sen jälkeen, mikä alkaa alusta. Kaiken sen jälkeen, minkä kokee synnyttyään. Kaiken, minkä maailma tuo tullessaa, on vasta huomisessa. Huominen on aina tovin päässä...
Moona. Moona, Moona, Moona. Neiti Shadow oli muuttanut Toivolaa, toivon perässä - niin kuin moni muukin. Paitsi, että Moona oli koko ikänsä asunut lastenkodissa ja myöhemmin nuortenkodissa kunnes oli täyttänyt 19 ja täytti valansa pysyäkseen hengissä ilman valvojia.
(Silloin kun oli suunnitteila hänen isänsä ja äitinsä välillä. Vanhemmat, Juli ja Robert olivat niin tulisesti rakastuneita, että eivät pysyneet edes erossa työpäivinä. Juli oli vaalea ja Robert tumma rakkaudesta huolimattaan. Niimpä nuorukaiset perustivat oman yrityksen, koti leipomon. Juli leipoi ja Robert myi. Kunnes oli aika Moonan syntyä, se oli tuskaisin päivä heidän suhteessaan. Juli menetti paljon verta ja kunnes Moona oli syntynyt väärinpäin hän oli kuollut. Kuollut pikku-Moonan synnytykseen. Monen epäonnistuneen elvytyksen jälkeen, kätilön oli pakko kertoa Robertille huonot uutiset. Paniikki ja epätoivo valtasivat juuri isäksi tulleen Robertin ja Robert ei selvinnyt siitä. Kauniissa hautajaisissa hän ampui itsensä Julin kuoppaan - edelleen vaimonsa viereen. Kukaan sukulaisista ei huolinut Moonaa, joten Moonalle ei löytynyt vajaan vuoden ikäisenä holhokkia koska oli neekeri, niimpä hän joutui lastenkotiin ja vuosien päästä nuortenkotiin. Kukaan ei adoptoinut Moonaa, ei kukaan. Täytettyään 15-vuotta, hän sai tietää "omistavansa" maata keskustasta, joka oli kuulunut isoiäitinsä serkun haltuun jossa oli seissyt suuri ja uljas kartano. Se oli kuitenkin jouduttu hajottamaan maan kamaralle homeen ja lahonneen alus rakennuksen perusteella - valtion käskystä. Hänellä oli kuitenkin valtion tilillä säästöjä kaikista keräyksistä, josta kertyi joka vuosi pulleat 20 000 simoleonia joilla Moona pääsisi alkuun uudessa elämässään. Moona ei koskaan ole muistanut vanhempiaan, ei koskaan...)
Moona oli kuitenkin tympääntynyt koko ajan ja jatkuvaan seurantaan. Hän ei koskaan saanut olla rauhassa. Kaikki nimittelivät häntä Mooseksi. Hänellä ei ollut ystäviä. Hänellä ei ollut kavereita. Hänellä ei edes ollut pehmoleluja, ei edes tuttia - ei mitään! Ei omaa hammasharjaa, koska hän oli neekeri. Kaikki halveksuivat häntä, vaikka elettiin 1900 lukua. Mutta nyt... Moona oli kirja nenässään ja 17 simoleonia taskussaan omassa "talossaan."
Moona tykkäsi rauhasta - jota hänellä ei koskaan ollut. Yhdessä lastenkodin huoneistossa oli 7 kerrossänkyä ja 10 patjaa joissa vuorotellen nukkui noin 25 henkeä. Mutta nyt, hänellä oli suuri sänky ja pieni talo. Moona ei ollut edes seurustellut koskaan. Mitä nyt 10-vuotiaana jotain leikki juttuja, mutta hän ei ollut edes koskaan tykännyt kenestäkään koska kukaan ei tykännyt hänestä. Jopa tädit, jotka pyörittivät lastekotia olleet ystävällisiä Moonalle. Moonan nimi oli tullut siitä, kun hänen isänsä oli päättänyt ristiä Moonan Moonaksi. Oikeastaan Moonlight Shadowksi.
Ajatuksista pois päin ajelehtinut Moona luki edelleen kirjaa. Hän oli lumouksissaan kirjaansa jonka oli ostanut vähän aikaa sitten. Kirja kertoi orvoista mustalaisista. Kirja kiehtoi kummasti Moonaa vaikka oli prikulleen kokenut kaikki asiat toisin kuin kirjassa. Hän oli köyhä, ja hän oli melkeimpä heitteille jätetty. Kirjassa kerrottiin pojasta joka oli rikas, mutta silti orpo. Yht' äkkiä ovikelloa soitettiin ja Moona säpsähti. Hän säikähti niin lujasti, että painoi silmänsä kiinni ja hengitti syvään tohisten. Hän oli jäänyt kirjassa kohtaan jossa joku etsi poikaa kaikkialta pistooli kädessä. Etsiköhän joku Moonaa kirves kädessä?
Moona oli rohkea, hän meni reippaasti avaamaan oven. Vanha mies, joka esittäytyi Kaarleksi oli puutarhakerhosta.
- Hei. Ette varmaan tarvitse jäsenyyttä kerhoomme? Mies kysyi naurahtaen pilkkaavasti.
- E-en. Moona vastasi ihmeissään miehen tylyyden. - Minulla on vain tuo penkki unikkoja.
- Hyvä. Lähdenkin sitten. Mies tiuskaisi mumisten ja kätteli rajusti Moonan kättä ja lähti mumisten pois Moonan luota. Moonaa jäi tympemään mies ja hänelle tuli pahaolo. Hän ryntäsi sängylleen makaamaan kunnes rauha rikkoutui uuden ovikellon sointiin.
Moonaa hävetti mennä avaamaan ovea. Hän pelkäsi ovella olian olevan samalainen kuin herra Kaarle joka kävi tässä vähän aikaa sitten. Mies toi ennakkoluuloja muista asukkaista näillä kulmin, koska Moona ei koskaan ennen ollut tavannut muita - lukuun ottamatta pakko-adoptio vanhempia jotka tiirailivat Moonaa säälittävästi. Mielikuvat vuosista vaikeuttivat hänen kulkua ovelle mutta kun ovella Moona seisoi, hän näki kolmikon piha maillaan. Nainen joka oli luultavasti pimpottanut tiuhaan tahtia Moonan ovikelloa, ei edes kätellyt.
- Hei. Olet varmaan se josta kaikki puhuvat! Nainen huudahti ja sai mukanansa oliat kiinnostumaan keskustelun alusta. Moona mietti hetken, puhuttiinko Moonasta?
- Anteeksi, nyt en ymmärrä. Moona kuiskaisi mietittyään asiaa silkkisellä ja hieman möreällä äänellään.
- Oletko sinä Moonlight Shadow? Sinusta puhutaan paljon täällä päin. Hento hymy levisi Moona kasvoille kun nainen lausahti sanat: "Sinusta puhutaan". Mutta miksi he tiesivät Moonan oikean nimen?
- Miten tiedätte nimeni? Moona ajatteli ääneen ja nainen ja hänen seuralaisensa katsoivat häntä ällistyneenä.
- Tätä tonttia myytiin miljoonilla! Kaikki halusivat ostaa sinun tonttisi, mutta ehdit ensin. Huhutaan, että täällä jossain on aarteita - siksi tontti oli niin kallis pörssissä, ja toiseksi sinun isoäidin serkku oli kuuluisa kukistaan ja muista koriste-esineistään jota myi! Olisin halunnut samanlaisen, mutta harmikseni en ollut silloin syntynyt. Nainen hihkaisi onnettoman iloisena. Miksi kaikki hymyilivät? Miksi Moona ei tiennyt tästä? Hänhän oli ostanut tontin yli 15 000 simoleonilla valtioilta ja ei tiennyt tämän alueen maksavan maltaita.
Moona oli innoissaan, samalla tunsi itsensä petetyksi. Tietysti kaikki halusivat hänelle pahaa. Nainen, joka selvensi Moonalle hänen omaisuuttaan esittäytyi Maisaksi. Mies, jonka hän toi mukanaan oli Benjami ja toinen nainen oli Kaisa. He kaikki juttelivat keskenään asioista jotka kiinnostivat Moonaa. Hän tunsi lämpöä ja iloa uusien tuttavien kesken. He vaihtoivait numeroi. He jopa nauroivat, he jopa vitsailivat! He jopa ystävystyivät...
Äkkiä Moona sulkeutui. Hän näki jotain. Jotain, mikä muuttaisi hänen elämänsä joskus - ehkäpä. Ajatukset tunkeilivat joka suunnasta ja tunteet porsuilivat hänen korvistaan. Hän tunsi oudon tunteen. Hän nimesi sen rakastumiseksi vaikka Moona tiesi sivistyneesti mitä se tunne oli. Se "jotain" oli silti mies. Mies oli urheilullinen ja hölkkäsi Moonan pihan poikki kunnes Moona pysäytti hänet muiden näkemättä.
- Anteeksi, sinun tonttisi on niin laaja ja pitkä joten tulen hölkkäilemään siitä usein - tiedoksi jos pysäytit minun maratoonini sen takia. Mies selitti hieltä haisten ja hengittäen.
- En minä sen takia. En edes tiedä miksi pysäytin sinut. Pyydän vilpittömästi anteeksi. Onko sinulla jano? Moona kysyi hiljalleen ja epätoivoisesti miettien sanoja. Moona oli rakastunut ensimmäistä kertaa elämässään. Se oli painostava tunne toiseen sukupuolta kohti.
- Miksipä ei. Olet varmaan Moonlight Shadow? Mies kysyi hetken kuluttua hengitettyään syvään.
- Kyllä. Ja sinä olet...
- Joonas Karsta. Sano vain Joonakseksi. Mies esittäytyi ystävällisesti.
- Sano minua vain Moonaksi - olen tottunut. Moona ilahtui ja huomasi jotain.
Jotain mikä oli aika. He olivat puhuneet varmaan puoli tuntia. Heillä oli paljon yhteistä. Molemmat olivat tummia, molemmilla oli kauniit silmät. Molemmat olivat sanattomia. Molemmilla oli nälkä...
- Haluatko syödä minun kanssani... Jos kokkaisin meille vaikkapa... spagettia ja herkullista kastiketta. Moona kysyi hetken katsottuaan Joonasta silmiin. Syvälle silmiä, hän näki viehättävän komean miehen.
- Se olisi kunnia noin kauniin naisen seuraan istahtaa. Joonas imarteli ja yritti tehdä vaikutusta Moonaan ja huomautella kuinka kaunis hän oli. Moona oli kylläkin jo umpi rakastunut Joonaksen ulkokuoreen, mutta entäs sisältä? Hän toivoi sen olevan yhtä romanttinen.
- Olen ihan sanaton. Moona ajatteli jälleen ääneen. - Siis totta kai se käy. En vain ole koskaan ennen tavannut... kaltaistasi miestä. Hän jatkoi ja yritti olla vaikuttamatta hullulta vaikka hän oli hullu ja kutsui melkein ventovieraan miehen taloonsa. Vaikka hän vaikuttaisikin romanttiselta, kuitenkin hän huumaisi Moonan ja varastaisi hänen köyhän omaisuuden - ainakin niin Moona ajatteli sisimmässään.
Sekunnin kuluttua ja silmän räpäyksessä Moona tunsi kirvelevää kipua sormessaan. Hän oli saanut veitsestä haavan. Hän oli niin paniikissa ja tohkeissaan - hän saisi elämänsä ensimmäisen kerran kokkata miehelle ruokaa. Siltäkö tuntui olla vaimo? Joka päivä olla ruokaa tekemässä? Verta valui tomaatille mutta Moona ei välittänyt. Hän vain pilkkoi tomaatteja, ei verta.
Vähän väliä Moona vilkuili telkkaria katsovaa Joonasta rakastavaisesti. Hän kuvitteli, että olisi tämän hetken Joonaksen vaimo. Joonas oli varmaan tosi rikas vaikka ei tiennyt Joonaksen taloudesta pätkän vertaa. Hän kyllä toivoi tietävänsä, hän oli niin rakastunut.
Mutta sitten Moona teki elämänsä virheen. Hän ei keskittynyt olennaiseen vain pelkästään unelmiinsa. Kastikkeensa paloi.
Juu. Tässä oli ensimmäinen osa Shadowsin sukua. Noudatan kaikkia sääntöjä ja pelaan ihan reilulla mielellä. Kommentit olisivat tervetulleita. Toivottavasti tämä oli hieman erilainen.
